Yleisiä kysymyksiä ruokailusta

Lapseni ei suostu syömään

Olen aina tarjonnut taaperollemme monipuolisesti erilaisia ruokia. Yritän aina laittaa ruokia, joista hän pitää, ja kysyn usein, mitä hän haluaisi syödä, jotta osaan laittaa jotakin juuri hänelle mieluisaa, jota hän todennäköisesti sitten myös haluaa syödä. Hänellä on keittiössä oma pieni pöytä ja tuoli, jotta hän voi ruokailla minua lähellä, mutta hän ei tunnu olevan kovin kiinnostunut ruoasta ja poistuu jatkuvasti pöydästä ja menee leikkimään leluillaan. Miten saisin hänet kiinnostumaan ruokailusta?

Ruokailu ei ole tärkeää pelkästään kasvun ja terveen kehityksen kannalta. Se on myös tärkeä sosiaalinen tapahtuma. Me aikuiset tiedämme, ettei yksin syöminen ole yhtä suuri nautinto kuin muiden seurassa ruokailu. Vaikuttaa siltä, että poikasi ruokailee aina yksin eikä nauti siitä kovinkaan paljon ja poistuu siksi mieluummin leikkimään. Ruokailu saattaisi olla hänestä mukavampaa, jos joku muu söisi hänen kanssaan. Ihannetilanne olisi, että koko perhe söisi joka päivä yhdessä, mutta tämä ei ehkä ole aina mahdollista. Siksi sinun pitäisi yrittää ehtiä istumaan ruokapöytään hänen kanssaan ja vaikka syödä itse samalla hiukan välipalaa, jotta lapsesta tuntuu, että ruokailette yhdessä. Hänen ruokahalunsa saattaa parantua, kun hän yhdistää ruokailun mukavaan yhteiseen hetkeen läheistensä kanssa.

Milloin lasta pitäisi alkaa vieroittaa äidinmaidosta?

Kirjoista, isoäideiltä ja internetistä saa aivan ristiriitaisia neuvoja siitä, milloin täysimetys olisi hyvä lopettaa. Miten montessorimenetelmän mukaan pitäisi toimia?

Paras tapa on toimia lapsen biologisen kehityksen mukaan. Vastasyntyneen ruoansulatus pystyy hyödyntämään täydellisesti ainoastaan maitoa, ja äidinmaito on ravintoainekoostumukseltaan ihanteellista lapsen terveen kehityksen kannalta. Lapsi on ensimmäisten hampaiden puhjettua valmis kokeilemaan kiinteitä ruokia. Kun hän osaa pitää esineitä kädessään, hän on valmis maistelemaan sormiruokia.

Veitset tuntuvat minusta liian vaarallisilta pienille lapsille.

Pidän kovasti montessoritavasta antaa lapsen pilkkoa ruokaa ja valmistella aterioita ja siitä onkin ollut apua tyttäreni ruokailussa, mutta minua hirvittää antaa hänelle veitsi banaanin leikkaamista varten tai oikea juomalasi, joka saattaa särkyä, jos hän pudottaa sen. Pelkään lapseni satuttavan itseään.

Tämä on aivan ymmärrettävä pelko. Emme ole tottuneet antamaan pienelle lapselle mahdollisesti vaarallisia esineitä. Ne ovat kuitenkin vaarallisia vain silloin, kun niitä ei osaa käyttää oikein. On tärkeää näyttää lapselle, kuinka veistä kannetaan ja käytetään, jottei hän loukkaa itseään. Näytä hänelle hyvin selkein liikkein tarkalleen kuinka veistä pidetään kädessä. Anna lapselle aluksi pyöreäreunainen ruokailuveitsi. Se on tarpeeksi terävä banaanin leikkaamiseen, ja voitte siirtyä terävämpään veitseen, kun lapsi on oppinut käsittelemään veistä turvallisesti ja tarvitsee terävämmän välineen kasvisten pilkkomiseen. Laseja ja muita särkyvästä materiaalista valmistettuja astioita menee aluksi väistämättä rikki, kun lapsi harjoittelee niiden käyttöä, mutta samalla hän oppii käsittelemään niitä varovaisemmin oivaltaessaan, että ne todella rikkoutuvat, jos pääsevät putoamaan lattialle. Tätä oivallusta ei synny muovikuppien kanssa, ja siksi niitä käyttävältä lapselta vie paljon kauemmin oppia käsittelemään esineitä varovaisesti.