Yleisiä kysymyksiä rajojen asettamisesta

Lapsi ei koskaan tahdo lähteä kotiin

Minusta on mukava käydä kaverilla kylässä, koska siellä on tyttärelleni leikkiseuraa. Vierailun päättyminen kuitenkin kauhistuttaa aina jo etukäteen, koska hän ei koskaan tahdo lähteä kotiin. Kyläily päättyy aina itkukohtaukseen ja siihen, että joudun kantamaan hänet ulos. Kuinka saisin hänet ymmärtämään, että leikkikaverin luota pitää jossakin vaiheessa lähteä kotiin ja pystyisimme välttämään nämä rasittavat kohtaukset?

Tämä on hyvä esimerkki siirtymätilanteista, jotka ovat pienelle lapselle vaikeita. Ongelma ratkeaa, kun lasta auttaa ymmärtämään, mitä kohta tapahtuu. Kerro lapselle neljännestunti ennen lähtöaikaa, että kohta lähdetään kotiin. Kun on aika lähteä, totea, että: ”Nyt on aika lähteä. Voitte taas leikkiä yhdessä seuraavalla kerralla.” Jos lapsi ei halua lähteä, tarjoa vaihtoehtoja: “Haluatko kävellä itse autolle vai haluatko, että kannan sinut?” tai “Haluatko pitää minua kädestä vai kantaa kassia?” Lapsen itsehallinta ei ehkä vielä aivan riitä saamaan häntä noudattamaan kehotustasi, ja kehotuksen käsittelyyn ja noudattamiseen saattaa mennä aikaa. Älä siksi odota välitöntä reaktiota. Jos lapsi ei kuitenkaan reagoi kohtuullisen miettimisajan kuluessa, nosta hänet syliin, hyvästele kaverit ja vie lapsi kotiin. Alle kolmivuotias ymmärtää tekoja paremmin kuin sanoja. Olisi virhe neuvotella hänen kanssaan jatkoajasta. Jos aikuinen kerran suostuu neuvottelemaan, lapsi olettaa, että neuvottelu onnistuu toistekin. Nämä ovat juuri niitä tilanteita, joista helposti kehkeytyy loputon taistelu aikuisen ja lapsen välillä.

Lapseni ei osaa leikkiä toisten lasten kanssa

Lapseni ei osaa leikkiä toisten lasten kanssa. Kun meille tulee kavereita leikkimään, tilanne päättyy aina itkukohtaukseen. Miten minun pitäisi toimia?

Sinun on näytettävä lapselle mallia, kuinka toisten kanssa leikitään. Jos lapsi on esimerkiksi kaverin kanssa hiekkalaatikolla ja heittelee hiekkaa, näytä hänelle, kuinka lapiota ja hiekkaleluja käytetään ja tue esimerkkiäsi kertomalla, että: “Hiekalla leikitään. Hiekka sattuu, jos sitä menee jonkun silmiin.” Jos lapsi jatkaa hiekan heittelyä, vie hänet pois hiekkalaatikolta tekemään jotakin muuta, vaikkapa kastelemaan kukkia. Jos lapsi alkaa itkeä eikä kiinnostu vaihtoehtoisesta puuhasta, hänet on paras viedä kokonaan pois paikalta. Aikuinen tietää, milloin on paras lähteä kävelylle tai olla hetki yksinään rauhoittumassa. Lapsi ei vielä osaa tätä, joten hän tarvitsee aikuisen apua. Tarjoudu kuuntelemaan lasta ja osoita hänelle hellyyttä ja huomiota, jos hän itkee purkaakseen tunteitaan. Kun lapsi lopettaa itkemisen, hän on saanut huojennettua tunnetaakkaansa. Sinä puolestasi olet hyväksynyt hänen tunteensa, muttet lipsunut rajoista.